Rukalle Tankkaamaan

11.28 Kuusamo , NUTS Karhunkierros 2 Comments

Työkavereiden innostamana päätin osallistua elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Tapahtuman nimi oli NUTS Karhunkierros. Matkana oli 31 kilometriä ylä- ja alamäkiä hienoissa Kuusamon maisemissa.



Ilmoittautuminen hoidettiin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme harjoitella riittävästi ennen suoritusta. Siinä se talvi vierähti ilman juoksuaskeltakaan, kunnes järjestäjältä kolahti mailiboxiin muistutus tapahtuman lähenemisestä.

Polkujuoksu eroaa maantiejuoksusta ja ratajuoksusta siinä, että juokseminen tapahtuu yleensä vaellus- ja retkeilyreiteillä, joissa voi olla paljon suurempia nousuja ja laskuja. Lähtöpisteenä toimi Oulangan kansallispuisytossa sijaitseva pienen karhunkierroksen alkupiste.

Ajattelin hoitaa harjoittelun samalla strategialla kuin edellisen Extreme Run -tapahtuman. Pari kevyttä lenkkiä ennen suoritusta, se riittää.

Kun juoksupäivä koitti olin käynyt peräti 4 kertaa lenkillä juoksemassa pieniä matkoja tasaisessa maastossa. En ainakaan ollut ylikunnossa. Varustuksia olin toki hankkinut, juomarepun ja paljon erilaisia geelejä, joita on helppo kantaa mukana. Ei muuta kuin Rukalle tankkaamaan ja juoksemaan.

Rukalle päästyämme haimme juoksunumerot, teimme viimeiset tankkaukset ja vaihdoimme juoksuvaatteet päälle. Numeron saadessani rintaan kilpailuviettini heräsi heti. Olin valmis koitokseen.

Ensimmäiset 10 kilometriä meni todella mukavasti juosten ja nauttien pienen karhunkierroksen maisemista. Ensimmäinen juomapaikka sijaitsi aikalailla sen jälkeen. Vielä ei tuntunut missään.

Seuraava 10 kilometriä meni suhteellisen helppoa nousua pitkin, välillä alas tullen. Maasto oli vielä helppoa, mutta pientä väsymystä alkoi kuitenkin jo tuntumaan.

Elämäni tuskaisimmat kilometrit

Viimeiselle juomapaikalle saavuttuani olin jo aika väsynyt, takana oli n. 25 kilometriä. Juomareppu oli jo tyhjä. Täytin juomarepun ja söin suolaista paikalla. Väsymys näkyi kanssakisaajissakin jo. Muutama odotti kyytiä päästäkseen autokyydillä maalialueelle. Motivoin itseänäni ajattelen, että enään muutama nousu ja Ruka näkyy sit. Vuorossa oli viimeinen puristus, maaliin oli matkaa n. 6 kilometriä.



Ne olivat elämäni tuskaisimmat kilometrit. Jyrkkää nousia ja jyrkkää laskua, ei tasamaata lainkaan. Jalat olivat aivan hyytelöä. Kun näin Rukan, ajattelin, että pari nousua vielä. Mutta nousut eivät vaan ottaneet loppuakseeen, kunnes pääsin Rukan takarinteille. Tiesin viimeisen nousun koittaneen. Ja se meni hitaasti, tuntui ettei jalka enään nouse kunnolla. Kengän kärki osui maahan laahustaessani viimeistä nousua. Kuntoni oli loppunut jo aikaa sitten, nyt vedettiin sinnillä maalia kohti kylmä kaljatuoppi silmissä.



Vihdoin alkoi alamäki ja maali alkoi jo näkymään. Jostain kummasta sain lisävirtaa ja pistin taas juoksuksi, äkkiä maaliin.

Ilta meni kinkatessa muutaman oluen merkeissä. Elimistolle rasitus oli ollut sen verran rankka, että menetin ruokahalun kahdeksi viikoksi. Laihduin myös pari kiloa sen aikana.

Muutamia tasamaatiejuoksuja tehneenä ja puolimaratonin juosseena tämä oli jotain ihan muuta. Raskasta, mutta todella mukavaa. Tähän jää koukkuun.