.png)
Israel Päivässä
Sain kesällä mahdollisuuden tutustua Israeliin päivän ajan. Tai itse asiassa viikko vierähti reissussa, mutta yksi päivä meni vapaalla.En ollut itse edes ajattellin aikaisemmin käyntiä Israelissa. Se on ollut jotenkin maa, jonne en ensimmäisenä lähtisi lomailemaan. Käyty reissu ei ollut lomareissu, mutta avarsi näkemystäni kovasti Israelin suhteen.
Ennen matkaa tutkin hieman kohdetta ja varsinkin kuinka lähellä paikkani on ns. kuumimpia alueita, kuten Gazan ja Libanoin läheisyyttä.
Työviikko Israelissa poikkeaa Euroopassa yleisesti vallitsevasta käytännöstä. Heillä työviikko alkaa sunnuntaina ja loppuu torstaina. Eli perjantai ja lauantai on ainakin valkokaulustyöläisellä vapaata.
Otin yhteyttä yritykseni matkatoimistoon ja pyysin heitä katsomaan vaihtoehdot sinne pääsyyn. Suunnitelmissa oli aloittaa työhommat sunnuntaina ja palata kotiin juhannusviikon torstaina, jotta pääsisin viettämään juhannusta Suomeen. Finnair lentää sinne perjantaisin, ei lauantaisin, joten jouduin lähtemään jo perjantaina ja viettämään vapaapäivän kohteessa. Se ei ollut itseasiassa huono juttu, koska lento saapui klo 1 yöllä ja hotellillä olin vasta n. 3 aikaan yöllä. Saisin palauduttua matkasta ja olisin skarppina sunnuntaina. Aikaeroa ei ole Suomeen verrattuna, joten se ei ollut ongelma lainkaan. Hotellini sijaitsi Ashdodissa, joka on n. 45 km päässä Tel Avivista. Enempää syistä miksi valitsin juuri tämän paikan en voi avata.
 |
| Leanardo-hotelli |
Lauantaiaamuna heräsin hotellin aamupalalle ja syönnin jälkeen tarkistin, että kaikki työhön liittyvä materiaali ja laitteet olivat kunnossa. Aurinko paistoi jo korkealla siihen aikaan ja tutkailin tietokoneeltta Israelin karttaa. Olisi loppupäivä aikaa käydä jossain.
Päädyin kahteen kohteeseen, Kuollut meri ja Jerusalem. Molemmat olivat samassa suunnassa. Ja Kuolleen meren näkeminen kiinnosti todella paljon. Otin mukaani vesipullon, aurinkorasvaa, pyyhkeen, uikkarit ja passin ja lentokentältä saadun Border Control -lapun. Muista aina ottaa mukaasi passi ja tämä kyseinen lappu kulkiessasi. Niitä saatetaan kysyä.
Konekiväärillä aseistettu henkilökunta kyseli sujuvalla englannilla, minne olin menossa.
Ashdodista matkaa Kuolleelle merelle on n. 100 km. Laitoin kohteen vuokra-auton navigaattoriin ja suuntasin sinne. Päästyäni perille yritin löytää rannan, jolle olisi vapaa pääsy. Tämä näytti mahdottomalta, jokainen ranta oli maksullinen ja niihin oli rakennettu jonkinsorttin kylpylöitä. Päätin jatkaa matkaa rannan suuntaisesti. Rannan puoleinen tie oli aidattu ja sinne pääsy oli estetty. Päädyin jonkin aikaa ajettuani armeijan tietarkastusasemalle. Konekiväärillä aseistettu henkilökunta kyseli sujuvalla englannilla, minne olin menossa. Kerroin etsiväni vapaata pääsyä rantaan. Ystävällinen henkilökunta opasti minua pysähtymään seuraavalle parkkialuelle lähellä tarkastuspistettä ja sieltä pääsisin rantaan.
Päästyäni parkkiin, join hieman vettä ja lähdin kävelemään kohti rantaa. Ilma oli todella kuuma ja kuiva. N. 300 metriä käveltynäni saavuin rannan tuntumaan. Alkoi kaduttamaan, että jätin juomapulloni autoon. +40 C varjossa ja en edes halunnut tietää paljonko oli lämpötila auringon paahteessa. Unohdettu vesipullo unohtui, kun löysin etsimäni, eli Kuolleen meren ja sen suolapatsaat. Näkymä oli todella häkellyttävä.
 |
| Suolapatsaat |
Jatkoin vesirajaan asti, jotta voisin tutusta Kuolleen meren veteen ja sen mineraalipitoiseen savipohjaan. Kuolleessa meressä on 21:ta eri mineraalia. Veden mineraalipitoisuus on peräti 33 prosenttia, mikä on jopa kymmenen kertaa suurempi kuin merien mineraalipitoisuudet keskimäärin. Kuolleessa meressä esiintyy jopa 12 sellaista mineraalia, joita ei löydy mistään meristä. Lisäksi vedessä on paljon erilaisia hivenaineita.
 |
| Kuollut meri |
Täältä jostain tulevat raaka-aineet kosmetiikkatotteisiin, kuten naamiohin, joita naisväki ostaa kalliiseen hintaan.
Ilma oli sen verran tukalan kuuma, että päätin palata takaisin autolle nesteyttämään itseni ja ajaa takaisin hotellille Jerusalemin kautta, joka olisi paluumatkan varrella.
Jerusalemin mentäessä alkoi nälkä kurnimaan ja väsy iski eileisen matkan jälkeen. Päätin tehdä pikaisen katsannon Jerusalemiin autolla. Ajettuani muutaman kierroksen Jerusalemissa tulin siihen tulokseen, että nyt on pakko lähtä hotellille lepäileen ja syömään. Muutaman kerran eksyin todella pienille kaduille Jerusalemissa ja siellä oli kyllä monen näköistä kulkijaa ja monen uskonnon edustajaa.
 |
| Jerusalem |
Jouduin käymään myöhemmin viikolla Tel-Avivissa parissa palaverissa. Ashdodista sinne pääsee 4-kaistaista (per suunta) moottoritietä pitkin suhteellisen helposti. Matkan varrella oli muutama sumppu kohta, jolloin moottoritie yhdistyi toiseen. Liikenne Tel-Avivissa on aika hektistä, siellä ei kannata jäädä arpomaan minne on menossa. Parempi mennä "flown" mukana ja tyytyä kohtaloon, jos joutuu muutaman kerran kääntymään takaisin. Positiivista oli se, että ruuhkaisella nelikaistaisella tiellä hoksattuani olleeni juurikin väärällä puolen tietä, kaistan vaihto sujui todella sujuvasti toiselle puolelle liikennevirrasta huolimatta.
 |
| Tel-Avivin liikenne |
Turvallisuus näkökulmat on otettu Israelissa huomioon toden teolla. Hotellilla illalla oli aseistettu vartija, kauppakeskuksien sisääntulossa piti avata laukku vartijalle. Lentokentällä turvallisuus oli viety äärimmilleen niin mennessä kuin tullessa.
Matkan päättyessä ajelin takaisin Ben Gurion -lentokentälle, portilla aseistettu varjia kysyy passia. Vuokra-auton palauttettuani pääsin non-stop-bussilla terminaaliin.
Ennen check-inniä, piti mennä erilliseen turvatarkastusjonoon, jossa virkailija kyseli matkan tarkoitusta, kannanko aseita tai muuta laitonta jne. Sen jälkeen pääsiin tekemään Check-inin.
Sen jälkeen varsinaiseen turvatarkastukseen, jossa sitten käytiinkin perusteellisesti kaikki käsimatkatavarat läpi ja mieskin. Siitä päästyäni sain taas lipukkeen, jolla pääsin itse terminaaliin, josta lennot lähtivät.
Matka oli varsin mukava, ihmiset ystävällisiä ja en kokenut olleeni turvattomassa paikassa tai tilanteessa missään vaiheessa. Itseasiassa tunsin oloni varsin turvalliseksi liikkuessani siellä. Ainut hetki, jolloin tunsin oloni epämukavaksi, oli viimeisenä päivänä. Sain puhelinoperaattoriltani tekstiviestin, että olin ylittänyt verkkovierailun saldorajani. Ajaessani Tel-Aviviin viimeistä kertaa ilman kännykkäyhteyttä mietin mitä tekisin, jos auto hajoaisi. Sain kuitenkin ostettua pre-paid sim-kortin loppuajaksi, jolla pystyisin tekemään paikallisia puheluita, jos jotain tapahtuisi.
0 kommenttia: