Lakritsijuustokakkua

11.12 0 Comments

Talossa on paljon juustokakkujen ystäviä ja päätimme kokeilla tällä kertaa lakritsijuustokakkua. Mango-, mansikka- ja pätkisversiot on kokeiltu ja niistä tykätty. Idea kakusta saatiin Sarppaloven blogista. Alkuperäistä reseptiä on hieman muokattu.



Pohja:
200g Digestivekeksejä
75g voita

 Täyte:
1 prk Creme Bonjour lakritsituorejuustoa
1 prk Flora Vanilla
1 patukka lakritsaa
4 liivatelehteä

Kuorrute:
1 prk kuohukermaa
1 pussi Hopeatoffee karkkeja

Liivatteet kylmään veteen likoamaan.
Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ja painele irtopohjavuoan pohjalle.
Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon lakritsituorejuusto. Paloittele lakritsipatukat joukkoon. Ota liivatteet vedestä, puristele niistä vesi pois ja liota liivatteet 1dl:aan kuumaa vettä. Lisää liivate-vesiseos tuorejuuston sekaan ohuena nauhana samalla vatkaten. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään väh. 4h. Yleensä annamme jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Lämmitä kattilassa kuohukerma ja hopeatoffeet. Kuorrute on valmis, kun toffeet ovat sulaneet tasaisesti kermaan. Anna jäähtyä ja kaada juustokakun päälle.



Salmiakin ystävälle kakku maistui ja suurin osa kakusta tuhoutui samalta istumalta, kun viisihenkinen perhe istuutui pöydän ääreen kakkua maistelemaan. Tätä varmaan tehdään uudemmankin kerran. Seuraavaksi kuitenkin tehdään laku-suklaa-Baileys-juustokakku, kylläkin ihan aikuisille syötäväksi.

Lakukakun ainekset ostettiin lakritsatuorejuustoa lukuunotamatta Lidlistä. Tuorejuustouutuus löytyi Prismasta.

0 kommenttia:

Päivä Rokuan kansallispuistossa ja ilmainen yö Katinkullassa

12.16 , 0 Comments

Tämän kertainen reissun agenda lähti käyntiin siitä, kun parempi puolisko houkutteli kuuntelemaan Holiday Clubin viikko-osake esittelyä Oulun uudessa myyntitoimistossa, joka sijaitsee  Super Parkin tiloissa. Tavoitteena oli tietenkin saada luvattu ilmainen hotelliyö. Siihen kaupan päälle junnut pääsi ilmaiseksi käymään Superparkissa.

Olen kerran aikaisemmin tehnyt tämän ja silloin vannoin itselleni, ette toista kertaa lähde mukaan. Sen verran oli ikävä pakkomyyntikokemus viimekerralta. Homma meinasi lähtä lapasesta ja nokka pokalta vältyttiin juuri ja juuri.

Tämän kertainen kokemus oli kuitenkin positiivinen, myyjä oli varsin asiallinen tyyppi. Kauppaa hän ei ikävä kyllä saanut tehtyä ja tällä kertaa väsytystaktiikkani puri hyvin ja kaveri luovutti ennen kuin olin itse valmis lopettamaan. Edelleenkään minun kaaliin ei mene, miten jonkun hukkaviikon ostaminen hevonjeerasta kannattaisi. Pisteillä leikkiminen puolestaan kuulosti työläältä hommalta.

Holiday Club


Mutta itse pääasiaan, eli Urbaanin Eräjorman päiväreissuun Rokuan kansallispuistossa yhdistettynä yöpymiseen Katikullan kylpylähotellissa Vuokatissa.

Reiti olivat hyvin merkitty

Oli syyskuun alku ja lähtöaamuna aurinko paistoi komeasti. Päätimme tehdä lyhyen päiväreissun menomatkalla Rokuan kansallispuistoon, patikoida siellä aamupäivä ja siirtyä illaksi kylpylähotelliin. Urbaania eräjormaa ei telttamajoitus tahi asuntovaunussa makaaminen oikeen jaksa innostaa, vaikka luonnossa tykkäänkin samoilla. Ulkohuusit ja riulla istumiset jätän myös suosiolla väliin.

Pysähdyimme Rokuan Hoville. Valitsimme reitiksi Rokuansydän-nimisen reitin, joka on n. 8 km pitkä. Reitti oli mukavan vaihtelevassa maastossa ja kuitenkin helppokulkuista.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Rokualla, silloin tosin menntiin maastopyörillä polkuja pitkin. Kävellen Rokuan luonnon yksityiskohtia on helpompi ihailla, mutta maasto tarjoaa ihanteelliset olosuhteen pyöräilyyn.

Polkuja

Rokuan maasto viehätti minua suuresti. Osassa kasvoi jäkälää silmänkantamattomiin. Puolukoita ja sieniäkin olisi ollut tarjolla. Itse en ole sieniasiantuntija, joten jätin sienten poiminnan niille, jotka niitä tunnistaa. Itseasiassa tapasimme loppumatkasta vanhemman pariskunnan, joka oli kerännyt tatteja matkaansa ja aikoivat paistaa ne iltapalaksi vaunullaan. Se kieltämättä kuulosti kiehtovalta idealta.

Kärpässieni

Rokuansydän-reitin kohokohta oli Saarinen, josta löytyi niin mahtava maisema kuin kota, jossa oli hyvä paistaa makkarat. Saarisen taukopaikka olikin täynnä hyväntuulisia kanssamatkaajia. Tunnelma oli keveän iloinen.

Saarinen
Patikoinnin jälkeen oli aika siirtyä Vuokattiin Katikullan kylpylähotelliin. Matkan varrella piipahdimme vielä kahvilassa nimeltä Ihme. Se oli kyllä melkoinen ihme kerrassaan, kuin olisi palannut 20 vuotta ajassa taaksepäin. Kunnon vanhanajan huoltoasemakahvila, jossa tosin ei myyty bensaa. Munkkikahvit olivat todella hyvät ja vanha mummo otti hyväntuulisena vähät asiakkaat vastaan.

Kirjauduttuamme hotelliin, menimme suoriltaan uimaan ja saunomaan. Nälkä alkoi kurnimaan ja päätimme uinnin jälkeen suunnistaa O'Learykseen, joka on bostonilaistyyppinen sporttibaari. Siellä saa nauttia amerikkalaisista herkuista urheilun siivittämänä. Ravintolan parasta antia ovat mielestäni kanan siivet, joita oli jälleen kerran pakko ottaa. Siihen muutama kylmä olut, niin kylläpä olin valmis lepäileen.

O'Learyksen kanan siivet















0 kommenttia:

Rukalle Tankkaamaan

Työkavereiden innostamana päätin osallistua elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Tapahtuman nimi oli NUTS Karhunkierros. Matkana oli 31 kilometriä ylä- ja alamäkiä hienoissa Kuusamon maisemissa.



Ilmoittautuminen hoidettiin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme harjoitella riittävästi ennen suoritusta. Siinä se talvi vierähti ilman juoksuaskeltakaan, kunnes järjestäjältä kolahti mailiboxiin muistutus tapahtuman lähenemisestä.

Polkujuoksu eroaa maantiejuoksusta ja ratajuoksusta siinä, että juokseminen tapahtuu yleensä vaellus- ja retkeilyreiteillä, joissa voi olla paljon suurempia nousuja ja laskuja. Lähtöpisteenä toimi Oulangan kansallispuisytossa sijaitseva pienen karhunkierroksen alkupiste.

Ajattelin hoitaa harjoittelun samalla strategialla kuin edellisen Extreme Run -tapahtuman. Pari kevyttä lenkkiä ennen suoritusta, se riittää.

Kun juoksupäivä koitti olin käynyt peräti 4 kertaa lenkillä juoksemassa pieniä matkoja tasaisessa maastossa. En ainakaan ollut ylikunnossa. Varustuksia olin toki hankkinut, juomarepun ja paljon erilaisia geelejä, joita on helppo kantaa mukana. Ei muuta kuin Rukalle tankkaamaan ja juoksemaan.

Rukalle päästyämme haimme juoksunumerot, teimme viimeiset tankkaukset ja vaihdoimme juoksuvaatteet päälle. Numeron saadessani rintaan kilpailuviettini heräsi heti. Olin valmis koitokseen.

Ensimmäiset 10 kilometriä meni todella mukavasti juosten ja nauttien pienen karhunkierroksen maisemista. Ensimmäinen juomapaikka sijaitsi aikalailla sen jälkeen. Vielä ei tuntunut missään.

Seuraava 10 kilometriä meni suhteellisen helppoa nousua pitkin, välillä alas tullen. Maasto oli vielä helppoa, mutta pientä väsymystä alkoi kuitenkin jo tuntumaan.

Elämäni tuskaisimmat kilometrit

Viimeiselle juomapaikalle saavuttuani olin jo aika väsynyt, takana oli n. 25 kilometriä. Juomareppu oli jo tyhjä. Täytin juomarepun ja söin suolaista paikalla. Väsymys näkyi kanssakisaajissakin jo. Muutama odotti kyytiä päästäkseen autokyydillä maalialueelle. Motivoin itseänäni ajattelen, että enään muutama nousu ja Ruka näkyy sit. Vuorossa oli viimeinen puristus, maaliin oli matkaa n. 6 kilometriä.



Ne olivat elämäni tuskaisimmat kilometrit. Jyrkkää nousia ja jyrkkää laskua, ei tasamaata lainkaan. Jalat olivat aivan hyytelöä. Kun näin Rukan, ajattelin, että pari nousua vielä. Mutta nousut eivät vaan ottaneet loppuakseeen, kunnes pääsin Rukan takarinteille. Tiesin viimeisen nousun koittaneen. Ja se meni hitaasti, tuntui ettei jalka enään nouse kunnolla. Kengän kärki osui maahan laahustaessani viimeistä nousua. Kuntoni oli loppunut jo aikaa sitten, nyt vedettiin sinnillä maalia kohti kylmä kaljatuoppi silmissä.



Vihdoin alkoi alamäki ja maali alkoi jo näkymään. Jostain kummasta sain lisävirtaa ja pistin taas juoksuksi, äkkiä maaliin.

Ilta meni kinkatessa muutaman oluen merkeissä. Elimistolle rasitus oli ollut sen verran rankka, että menetin ruokahalun kahdeksi viikoksi. Laihduin myös pari kiloa sen aikana.

Muutamia tasamaatiejuoksuja tehneenä ja puolimaratonin juosseena tämä oli jotain ihan muuta. Raskasta, mutta todella mukavaa. Tähän jää koukkuun.













2 kommenttia:

Israel Päivässä

Sain kesällä mahdollisuuden tutustua Israeliin päivän ajan. Tai itse asiassa viikko vierähti reissussa, mutta yksi päivä meni vapaalla.

En ollut itse edes ajattellin aikaisemmin käyntiä Israelissa. Se on ollut jotenkin maa, jonne en ensimmäisenä lähtisi lomailemaan. Käyty reissu ei ollut lomareissu, mutta avarsi näkemystäni kovasti Israelin suhteen.



Ennen matkaa tutkin hieman kohdetta ja varsinkin kuinka lähellä paikkani on ns. kuumimpia alueita, kuten Gazan ja Libanoin läheisyyttä.

Työviikko Israelissa poikkeaa Euroopassa yleisesti vallitsevasta käytännöstä. Heillä työviikko alkaa sunnuntaina ja loppuu torstaina. Eli perjantai ja lauantai on ainakin valkokaulustyöläisellä vapaata.

Otin yhteyttä yritykseni matkatoimistoon ja pyysin heitä katsomaan vaihtoehdot sinne pääsyyn. Suunnitelmissa oli aloittaa työhommat sunnuntaina ja palata kotiin juhannusviikon torstaina, jotta pääsisin viettämään juhannusta Suomeen. Finnair lentää sinne perjantaisin, ei lauantaisin, joten jouduin lähtemään jo perjantaina ja viettämään vapaapäivän kohteessa. Se ei ollut itseasiassa huono juttu, koska lento saapui klo 1 yöllä ja hotellillä olin vasta n. 3 aikaan yöllä. Saisin palauduttua matkasta ja olisin skarppina sunnuntaina. Aikaeroa ei ole Suomeen verrattuna, joten se ei ollut ongelma lainkaan. Hotellini sijaitsi Ashdodissa, joka on n. 45 km päässä Tel Avivista. Enempää syistä miksi valitsin juuri tämän paikan en voi avata.

Leanardo-hotelli

Lauantaiaamuna heräsin hotellin aamupalalle ja syönnin jälkeen tarkistin, että kaikki työhön liittyvä materiaali ja laitteet olivat kunnossa. Aurinko paistoi jo korkealla siihen aikaan ja tutkailin tietokoneeltta Israelin karttaa. Olisi loppupäivä aikaa käydä jossain.

Päädyin kahteen kohteeseen, Kuollut meri ja Jerusalem. Molemmat olivat samassa suunnassa. Ja Kuolleen meren näkeminen kiinnosti todella paljon. Otin mukaani vesipullon, aurinkorasvaa, pyyhkeen, uikkarit ja passin ja lentokentältä saadun Border Control -lapun. Muista aina ottaa mukaasi passi ja tämä kyseinen lappu kulkiessasi. Niitä saatetaan kysyä.

Konekiväärillä aseistettu henkilökunta kyseli sujuvalla englannilla, minne olin menossa.

Ashdodista matkaa Kuolleelle merelle on n. 100 km. Laitoin kohteen vuokra-auton navigaattoriin ja suuntasin sinne. Päästyäni perille yritin löytää rannan, jolle olisi vapaa pääsy. Tämä näytti mahdottomalta, jokainen ranta oli maksullinen ja niihin oli rakennettu jonkinsorttin kylpylöitä. Päätin jatkaa matkaa rannan suuntaisesti. Rannan puoleinen tie oli aidattu ja sinne pääsy oli estetty. Päädyin jonkin aikaa ajettuani armeijan tietarkastusasemalle. Konekiväärillä aseistettu henkilökunta kyseli sujuvalla englannilla, minne olin menossa. Kerroin etsiväni vapaata pääsyä rantaan. Ystävällinen henkilökunta opasti minua pysähtymään seuraavalle parkkialuelle lähellä tarkastuspistettä ja sieltä pääsisin rantaan.

Päästyäni parkkiin, join hieman vettä ja lähdin kävelemään kohti rantaa. Ilma oli todella kuuma ja kuiva. N. 300 metriä käveltynäni saavuin rannan tuntumaan. Alkoi kaduttamaan, että jätin juomapulloni autoon. +40 C varjossa ja en edes halunnut tietää paljonko oli lämpötila auringon paahteessa. Unohdettu vesipullo unohtui, kun löysin etsimäni, eli Kuolleen meren ja sen suolapatsaat. Näkymä oli todella häkellyttävä.

Suolapatsaat

Jatkoin vesirajaan asti, jotta voisin tutusta Kuolleen meren veteen ja sen mineraalipitoiseen savipohjaan. Kuolleessa meressä on 21:ta eri mineraalia. Veden mineraalipitoisuus on peräti 33 prosenttia, mikä on jopa kymmenen kertaa suurempi kuin merien mineraalipitoisuudet keskimäärin. Kuolleessa meressä esiintyy jopa 12 sellaista mineraalia, joita ei löydy mistään meristä. Lisäksi vedessä on paljon erilaisia hivenaineita.

Kuollut meri

Täältä jostain tulevat raaka-aineet kosmetiikkatotteisiin, kuten naamiohin, joita naisväki ostaa kalliiseen hintaan.

Ilma oli sen verran tukalan kuuma, että päätin palata takaisin autolle nesteyttämään itseni ja ajaa takaisin hotellille Jerusalemin kautta, joka olisi paluumatkan varrella.

Jerusalemin mentäessä alkoi nälkä kurnimaan ja väsy iski eileisen matkan jälkeen. Päätin tehdä pikaisen katsannon Jerusalemiin autolla. Ajettuani muutaman kierroksen Jerusalemissa tulin siihen tulokseen, että nyt on pakko lähtä hotellille lepäileen ja syömään. Muutaman kerran eksyin todella pienille kaduille Jerusalemissa ja siellä oli kyllä monen näköistä kulkijaa ja monen uskonnon edustajaa.

Jerusalem
Jouduin käymään myöhemmin viikolla Tel-Avivissa parissa palaverissa. Ashdodista sinne pääsee 4-kaistaista (per suunta) moottoritietä pitkin suhteellisen helposti. Matkan varrella oli muutama sumppu kohta, jolloin moottoritie yhdistyi toiseen. Liikenne Tel-Avivissa on aika hektistä, siellä ei kannata jäädä arpomaan minne on menossa. Parempi mennä "flown" mukana ja tyytyä kohtaloon, jos joutuu muutaman kerran kääntymään takaisin. Positiivista oli se, että ruuhkaisella nelikaistaisella tiellä hoksattuani olleeni juurikin väärällä puolen tietä, kaistan vaihto sujui todella sujuvasti toiselle puolelle liikennevirrasta huolimatta.

Tel-Avivin liikenne
Turvallisuus näkökulmat on otettu Israelissa huomioon toden teolla. Hotellilla illalla oli aseistettu vartija, kauppakeskuksien sisääntulossa piti avata laukku vartijalle. Lentokentällä turvallisuus oli viety äärimmilleen niin mennessä kuin tullessa. 

Matkan päättyessä ajelin takaisin Ben Gurion -lentokentälle, portilla aseistettu varjia kysyy passia. Vuokra-auton palauttettuani pääsin non-stop-bussilla terminaaliin. 

Ennen check-inniä, piti mennä erilliseen turvatarkastusjonoon, jossa virkailija kyseli matkan tarkoitusta, kannanko aseita tai muuta laitonta jne. Sen jälkeen pääsiin tekemään Check-inin.

Sen jälkeen varsinaiseen turvatarkastukseen, jossa sitten käytiinkin perusteellisesti kaikki käsimatkatavarat läpi ja mieskin. Siitä päästyäni sain taas lipukkeen, jolla pääsin itse terminaaliin, josta lennot lähtivät.

Matka oli varsin mukava, ihmiset ystävällisiä ja en kokenut olleeni turvattomassa paikassa tai tilanteessa missään vaiheessa. Itseasiassa tunsin oloni varsin turvalliseksi liikkuessani siellä. Ainut hetki, jolloin tunsin oloni epämukavaksi, oli viimeisenä päivänä. Sain puhelinoperaattoriltani tekstiviestin, että olin ylittänyt verkkovierailun saldorajani. Ajaessani Tel-Aviviin viimeistä kertaa ilman kännykkäyhteyttä mietin mitä tekisin, jos auto hajoaisi. Sain kuitenkin ostettua pre-paid sim-kortin loppuajaksi, jolla pystyisin tekemään paikallisia puheluita, jos jotain tapahtuisi.





0 kommenttia:

Köyhän Miehen GoPro

Ostin taannoin Fujilmin XP vedenpitävän pokkarikameran lomareissuja varten. Hankinta perustui, kahteen seikkaan. En halunnut antaa lapsille omaa järkkäriä ja voisimme ottaa vedessä kuvia.

Virittelin kameran Kärkkäiseltä ostetun kamerapidikkeen avulla wake-kypärään. Siihen turvavarustukseksi lisäsin Motonetistä löytämäni kelluvan avaimenperän, jonka korkkipallot tuunasin punaisiksi, jotta mahdollisen vahingon tapahtuessa kelluva kamera löytyisi paremmin vedestä.


Tätähän viritystä piti heti päästä testaamaan Oulun wakeparkkiin. Alta löytyy näytevideo.







0 kommenttia:

Pullotettua Suolavettä - Essentuki 17

Sain mielenkiintoisen mineraalivesipullon tuliaisina Venäjältä, Essentuki 17.



Essentuki on itseasiassa paikan nimi, joka sijaitsee Stavropol Krai -kaupungissa, Venäjällä Kaukasuksella. Siellä on Venäjän suurin kylpylä lomakohde, josta löytyy useita mineraalivesilähteitä. Jokainen niistä on numeroitu, joka auttaa tunnistamaan veden alkuperän ja veden terveydelliset ominaisuudet.

Kyseinen Essentuki 17 on peräisin suolaliuosalkalilähteestä, jonka syvyys on 1500 metriä. Ja sitä käytetään juomavetenä, mutta myös terapeuttisisa kylvyissä.

Väitetään myös, että veden "taianomainen" voima auttaa parantamaan erinäisiä sairauksia ja palauttamaan nuoruuden ja kauneuden.

Vesi kieltämättä maistui aika suolaiselle, tuli itse asiasa mieleen samariini, jota nuorena pojan kloppina näin isoisäni juoneen mahavaivoihin. Jälkikäteen tutkittuani pullon käyttötapaa, löysin artikkelin, jossa sitä kehoitettiin juomaan pieninä määrinä. Tämä tieto tuli tosin liian myöhään omalle kohdalleni, koska join koko pullon kerralla. En tullut sen kauniimmaksi tai nuoremmaksi, mutta jano lähti :)

0 kommenttia:

Karpathos - Tuntematon Saari

Kesän 2016 lomakohteeksi se valikoitui hieman sattumalta lomasuunnitelmia tehdessä. Puntarissa oli alunperin Tallinnan ja Pärnun reissu, mutta kun eteen tuli äkkilähtö Karpathoksen suht edulliseen hintaan, valitsimme sen kesän lomakohteeksi. Se oli Apollomatkojen kesän 2016 uutuuskohde, lentoyhtiönä Finnair.

Karpathoksen saari sijaitsee Kreetan ja Rodoksen välissä ja kuuluu Kreikalle. Saaren pinta-ala on 300,15 neliökilometriä ja asukasluku n. 7000, joka tuplaantuu lomasesongin aikana.

Apella-ranta

Loman aikana vierailimme Lefkoksessa, Olympoksessa, Apella-rannalla ja Pigadiassa. Ja muutamissa pienissä kylissä matkan varrella.



Lomareisu ajoittui heinäkuun 2016 alkuun ja lämpötila pyöri +29 ... +32 välissä. Sopiva merituuli viilensi hieman ja itseasiassa kelit olivat oikein hyvät rantalomailuun. Ei ollut liian kuuma, eikä liian kylmä.

Majoitus

Majoituksena toimi Blue Swan -huoneistohotelli, joka oli ainut valintamahdollisuus 5-hengen perheellä viikkoa ennen matkalle lähtöä. Hotelli ei herättänyt hurraa huutoja junnuissa, kun tuli ilmi, ettei siinä ole uima-allasta eikä muitakaan huvituksia. Yksi jopa meinasi olla lähtemättä, mutta muutti mielensä loppumetreillä.

Blue Swan -huoneistohotellin Taverna
Omat odotukseni olivat puolestaan positiiviset perustuen edellisiin kokemuksiini All-inclusive reissuista, joissa suurin osa loma-ajasta meni hotellin uima-altaalla ja jonottaessa sadan muun kanssa ruokaa.

Hotelli oli perheen pitämä ja heillä oli Taverna myös siinä yhteydessä, josta sai oikeaa, erittäin hyvää Kreikkalaista kotiruokaa. Lapsetkin sai uusia makuelämyksiä ruoan suhteen. Pitäjät huolehtivat asiakkaistaan ja olivat todella ystävällisiä.

Talon aasi herätti meidät sopivaan aikaan aamupalalle omalla mielenkiintoisella äänellään.

Hotellin aasi

Liikkuminen

Saarella liikkumismuodoksi valitsimme vuokra-auton, joka otettiin lentokentältä. Linja-autokuljetus hotellille olisi maksanut matkanjärjestäjän kautta 18€/henkilö ja taksi olisi ollut noin 45€/suunta. Ja ottaen huomioon sen, että hotellimme sijaitsi Lefkoksessa, esim. pääkaupunkiin meno oli kivuttomin hoitaa autolla.

Vuokra-auto
Vuokra-auto osoittautui todella hyväksi valinnaksi, koska julkinen liikenne on saarella aika heikko, varsinkin Lefkoksen alueella. Omalla autolla pääsimme kulkemaan oman halun ja aikataulun mukaan.

Tiestö koostuu pääosin serpentiiniteistä ja muutamiin kohteisiin meno ei ole heikkohermoisten hommaa. Saarihan on käytännössä todella pieni ja etäisyydet pienet. Aikaa kannattaa silti varata matkaan ja unohtaa kiire. Maisemat olivat kyllä huikeat ja siitäkin saimme kyllä elämyksiä.

Serpeentitie
Auton palautuksessa tuli mielenkiintoinen dilemma, nimittäin lentokentällä sijaitseva vuokraamo oli kiinni. Minkään sortin postilaatikkoa en löytäyt mihin olisin voinut palauttaa avaimen. Paikallinen taksimies soitti muutaman kerran vuokraamolle ja aina sieltä luvattiin, että joku tulee paikalle 5 minuutin kuluttua. Aikani siinä odotellessa oli pakko luovuttaa avain taksimiehelle ja pyytää häntä palauttamaan se, koska muuten olisin myöhästynyt lennolta. Ajantaju saarella on kyllä aika suurpiirteistä.

Yhden kaistan serpeentitie
Bensa-asemia on Karpathoksella 3. Yksi pääkaupungin eteläpuolella ja kaksi pohjoispuolella (4. oli rakenteillä länsipuolelle saarta). Tämä kannattaa ottaa huomioon päiväretkiä suunnitellessa. Tosin saari on sen verran pieni, että täydellä tankilla ajaa monta päivää. Käyttämälläni bensa-asemalla kävi vain käteinen.

Rannat

Koska hotellissamme ei ollut uima-allasta, rannoilla käynti kuului päivittäiseen teemaan. Rantoja oli pilvin pimein mistä valita. Lefkoksen alueella oli 4 rantaa, joista yksi oli yli muiden. Se oli hienoa hiekkaa ja syventyi loivasti. Vesi oli joka rannalla todella kirkasta ja kauniin turkoosiin sinistä.

Lefkoksen hiekkaranta
Rannat olivat suhteellisen pieniä ja rauhallisia Lefkoksen puolella. Kaupustelijoita eikä epämääräistä porukkaa näkynyt lainkaan. Rannoilla olevat aurinkotuolit ovat yleensä jonkun ravintolan omistamia ja niistä peritään maksu. Rannoille pääsy on ilmaista ja meillä olikin mukana picnic-patja, jonka päällä loikoiltiin ja otettiin aurinkoa.

Lefkoksen hiekkaranta
Kävimme myös "Apella Beach" nimisellä rannalla, joka oli toisella puolella saarta Lefkoksesta katsottuna. Se on yksi saaren kuuluisimmista rannoista. Sinne johtava tie on aika jyrkkä ja serpentiinimäinen, mutta ranta oli erittäin kaunis. Ainut miinus rannassa oli sen pikkukivimäinen hiekka, joka ei tuntunut jalkapohjissa kovin mukavalta.

Apella-ranta

Ruoka

Kreikkalainen ruoka on aina ollut paremman puoliskon lähellä sydäntä. Tällä reissulla saimme kuitenkin maistaa sitä todellista kreikkalaista kotiruokaa, jota tarjottiin hotellissa. Ruokalista vaihtui päivittäin ja hauskinta oli se, että talon emäntä kutsui meidät keittöön katsomaan ja maistelemaan ruokavalikoimaansa. Tämä oli loistava kokemus varsinkin lasten osalta. Näin jokainen sai ruokaa, josta pitivät.

Feta-salaatti

Söimme toki muuallakin, kuten lähellä olevassa pizzeriassa. Pizza maksoi enemmän kuin perinteinen keikkalainen ruoka, mikä oli hienoinen yllätys. Pääkaupungissa käydessä kävimme syömässä Gyrosta, joka oli erittäin hyvää ja huokeaa. 5 hengen ruokailu maksoi juominen n. 35 euroa.

Hedelmäkauppa Pigadiassa
Aamupalat ostimme paikallisesta minimarketista, josta löytyi tuoretta leipää ja leivoksia jne. Iltapalaksi söimme aika paljon hedelmiä. Ne kannattaa ostaa ihan siihen tarkoitusta varten olevista kaupoista. Ne olivat siellä edullisempia ja parempilaatuisia kuin marketeissa.

Café frappé

Karpathoksen kaupunki (Pigadia)

Karpathoksen pääkaupnki Pigadia on aika lähellä lentokenttää ja Lefkoksestä sinne menee non 50 minuuttia autolla. Kaupungiksi se on aika pieni ja kreikkalaisittain hyvin perinteisen tyylinen. Kaupunki herää henkiin auringon laskettua ja siellä on mukava viettää iltaa. Päivällä kaupunki on aika autio, osa kaupoista vain auki.

Pigadia

Ostokset

Ostosmahdollisuudet ovat rajalliset. Emme löytäneet yhtään ostoskeskusta, joten ostokset tehtiin Pigadiassa. Tarjonta oli aikalailla perus krääsää, mutta löysimme yhden mukavan kaupan, josta sai kauniita palasaippuoita sekä astioita. Ja tietenkin oliivipuusta tehtyjä keittiövälineitä.

Palasaippuaa
Monissa pienissä paikoissa luottokortti ei käy, joten kannattaa varautua maksamaan käteisellä. Pääkaupungistä löytyy 3 automaattia, josta voi nostaa käteistä luottokortilla. Muualta automaatteja ei löydy. Pienissä kylissä pistäytyessa on syytä aina varata käteistä mukaan.

Värikkästä posliinia
Lentokentälle ei kannata jättää tuliaisten ostoa. Sieltä löytyy vain yksi kauppa, jonka valikoima on rajoittunut.

Olympos

Olympos on Karpathosta ehkä aidoimmillaan. Paikkakunnan naiset pukeutuvat vanhoja perinteitä kunnioittaen tummaan takkiin, valkoiseen mekkoon ja huiviin. Viiksekkäitäkin naisia tuli nähtyä.
Itselleni Olympoksestä ei jäänyt hirveästi käteen muuta kuin se, että kylä on ihmeen eristyksissä muusta maailmasta.

Olympos
Tie Olympokseen on suhteellisen helppo, muutamassa kohdassa on havaittavissa vanhoja kalliosortumia ja hyvin todennäköisesti tie on ollut välillä poikki. Se on Lefkoksesta käsin varsin hyvä pieni päiväretki, jos rannalla makoileminen alkaa olemaan tylsää.

Olympoksen kahvila
Kävimme kylän alkuvaiheessa olevassa kahvilassa, jonka hinnat oli kallimmat kuin esim. Lefkoksessa.

Auttakaa, joku puri varpaasta!


Jotain odottamotonta voi tapahtua reissussa, vaikka kuinka yrittää ottaa huomioon riskitekijät. Itse valmistaudun yleensä huolellisesti lasten kanssa tehtävään reissuun ja matkasta löytyy aina laastarit, desifiointiaineet, tikunpoistopinsetit jne.

Auttakaa, joku puri varpaasta!

Tällä kertaa niistä ei ollut hyötyä, kun rannan suunnasta kuului tytön hätäinen ääni "Auttakaa, joku puri varpaasta!". Aluksi hölmistyneenä katsoimme tyttöä, joka oli uimapatjan päällä ainoastaan jalat vedessä n. 1,5m syvässä vedessä. Seuraavaksi kuulimme huudon "Apua, Varvas lähti irti!". Lähdin juoksemalla hakemaan tytön vedestä ja huomasin varpaassa olevan ison haavan. Todellakin joku oli puraissut häntä. Kannoin tytön rantaan ja onneksi mukana oli melkein umpijäässä oleva vesipullo, joka oli aikaisemmin unohtunut hotellin pakastelokeroon. Huuhtelin haavan jääkylmällä vedellä nähdäkseni haavan suuruuden. Samaan aikaan puolisoni kysyi taaempaa, tarvitaanko lääkäriä, ambulanssia? Varpaassa oli todella iso avohaava ja se repsotti pahasti auki. Johtopäätökseni oli, että tämä vaatii lääkäriä ja tikkejä. Puoliso juoksi rannalla sijaitsevaan ravintolaan kysymään, missä on lähin lääkäri.

Lefkoksen viereinen ranta

Huuhtelin uudestaan haavan ja käärin sen pyyhkeeseen. Muutkin lapset olivat tilanteeseessa järkyttyneet ja itkivät vieressä. Lohduttelin kaikkia, että ei mitään hätää. Meidän täytyy mennä laitattamaan tikit tähän, laastarilla ei tästä selvitä.

Olimme juuri sinä iltana kävelleet tälle aika hiljaiselle rannalle ja ajattelin ottaa muutaman oluen rannalla lasten nauttiessa uimisesta. Onneksi en ollut kerinnyt korkkaamaan vielä yhtään olutta. Juoksin hotellille hakemaan auton. Tullessani takaisin ravintolan henkilökunta oli paikalla ja heillä oli lääkärin yhteystiedot. Ajoimme hotellille ja pyysin hotellin omistajaa soittamaan lääkärille. Odotellessa tyynnyttelin lapsia. Lääkäri pyysi tulemaan paikan päälle, koska hänellä oli samaan aikaan toinen asiakas. Lähdime auringon laskun aikaan ajamaan kohti pääkaupunkia. Mielessäni huoli myös siitä, kuinka serpentiinitietä ajo takaisin hoituu pilkkopimeässä. Suunnittelin jo mielessäni, että tilanteen vaatiessa jäämme pääkaupunkiin yöksi.

Yksityinen lääkäriasema löytyi suht helposti, pääkaupunkiin päästyäni pysähdyin ensimmäisen autovuokraamon kohdalle kysymään ajoreittiä.

Päästyämme vastaanotolle, kannoin tytön suoraan toimenpidehuoneeseen lääkärin pyynnöstä. Lääkäri totesi, että tämä pitää ommella kiinni. Varpaaseen tuli 8 tikkiä ja tytölle annettin antibiottikuuri.

Tikattu varvas
Lääkärin ommellessa haavaa tiedustelin mikä ihme olisi voinut aiheuttaa moisen haavan. Siihen hän totesi, että mahdollisesti "baby dragon fish". En ihan suorilta moista niellyt, joten illalla tiedustelin hotellin henkilökunnalta, mikä voisi olla syy moiseen puremaan. Heiltä sain vastauksen, että ei meressä ole kaloja, jotka purevat ihmisiä ja se on ollut mahdollisesti terävä kivi tai lasinsiru. Tätäkään en voinut uskoa, koska tyttö oli tapahtumahetkellä 1.5m syvyydessä vedessä varpaat veden pinnan korkeudella. Ja tyttö kertoi myös tunteneen jonkun limaisen kosketuksen juuri ennen puraisua.

Mysteeri-kala
Kuka tai mikä aiheutti moisen haavan jäi mysteeriksi, mutta olen vakuuttunut siitä, että se oli joku elävä olento. Olen toki kuullu Suomessa hauenkin puraisseen ihmistä, joten ehkä tämäkin oli sellainen erittäin harvoin tapahtuva juttu.

Seuraava päivänä ketään lapsista ei kiinnostanut mennä rannalle, joten vietimme se ajellen ympäri saarta. Mutta lopulta uinti-into löytyi ja pääsimme nauttimaan loppuloman rannalla olemisesta. Varpaaseen löysin apteekista kumisia suojia, jolla saimme haavan hyvin suojattua ja jokainen pääsi nauttimaan loppulomasta.

Suomessa tikit poistettiin varpaasta ja lääkäri totesi, että jänteet, verenkierto ja hermotus näyttää hyvältä.

Yhteenveto

Karpathoksen saari oli minun mielestäni kokonaisuudessa todella hieno paikka viettää rauhallista lomaa perheen kesken. Varsinkin hienot ja rauhalliset rannat viehättivät koko porukkaa.

Saaren pieni koko oli myös positiivinen kokemus, eksymisen vaaraa ei kyllä ole oli liikkeellä niin jalan kuin autolla.

Tekemistä ja näkemistä oli sopivasti ja vielä jäikin seuraavaan kertaan, kuten esim. veneretket, joita lähti päivittäin Pigadian satamasta. Veneretket jäi tekemättä osittain siitä syystä, että ne olisi kestäneet koko päivän. Myös suffausta olisi voinut harrastaa lentokentän vieressä olevalla rannalla.

Alta löytyy joitain plussia ja miinuksia listana oman näkemykseni mukaan. Toki joku plussa tai miinus voi olla toisen mielestä toisinpäin.

Hintataso oli kohtuullinen, varsinkin syöminen ulkona. Viisikon kanssa ravintolassa syöminen maksaa Suomessa yleensä lähemmäs 100 euroa, mutta täällä selvisimme pienimmillään 35 eurolla (ruoka + juomat).

+ kreikkalainen ilmapiiri
+ erinomaiset ruuat
+ huokea hintataso
+ kauniit rannat
+ palvelu, ystävällisyys
+ perheille sopiva kohde
+ rauhallisuus
+ puhtaus

- serpentiinitiet
- bensa-asemat ja pankkiautomaatit pääkaupungin lähellä
- lääkäri ainoastaan pääkaupungissa


0 kommenttia: