SUP-lautailua Oulussa

Joku vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran suppailua ja en innostunut lajista sen suuremmin. Tänä kesänä halusin saada uuden vesiurheilulajin ja päädyin kokeilemaan uudestaan suppausta.

Suppaus on Stand Up Paddle Boardingia, eli isolla surffilaudan näköisellä laudalla mennään veden päällä ja melotaan seisten tai polviltaan. Polviltaan on hyvä aloittaa ja opetella tekniikkaa. Kun tasapaino ja tekniikkaa löytyy, voi nousta seisalteen.

Maisema torille sup-laudalta
Muutaman kerran jälkeen homma sytytti ihan kunnolla, joten piti hankkia ihan oma sup-lauta. Näin pääsee suppailemaan milloin haluaa ja minne haluaa.

Oulussa suppausta pääsee helposti kokeilemaan vuokraamalla sup-laudan Kiikelinsaaresta tai Nallikarin majakalta. Lappiksen kautta voi myös hankkia sup-laudan.

Raatin venesatamasta on helppo lähteä ja tulla

Oulussa on hyviä mahdollisuuksia suppaukselle keskustan lähettyvillä olevien saarien ympärillä. Pikisaarea voi kiertää muutamien eri reittien kautta. Mustasalmi on erittäin mielenkiintonen reitti, jota pitkin pääsee piipahtamaan Nallikarissa vaikka Ravintola Nallikarissa kahvilla (kaljalla). Toinen loistava taukopaikka on Pikisaaressa sijaitseva Sokerijussi.

Suppausreittejä
Yllä olevasta kuvassa, olen merkinnyt omia reittejäni. Olen aloittanut suppailun joko Raatin- tai Hietasaaren venesatamista. Johteensalmella tuli eteen pienimuotoinen haaste, Hietasaarentien sillan ali meno on vaikea sen mataluuden takia (x). Itse jätin kokeilematta. Mutta uskoisin siitä pääsevän alitse, kun oikein menee matalaksi.

Olen suppaillut aika lähellä rantaa. Se antaa turvaa, jos vahinko sattuu.

Johteensalmi

Suppaus ei ole ainoastaan pelkkää rentoa fiilistelyä, se on  myös samalla äärettömän tehokasta treeniä. Muutaman tunnin suppailu alkaa jo tuntumaan keskivartalon lihaksissa, varsinkin jos keliolosuhteet ovat haastavat.

Mustasalmi
Suppauksen hauska puoli on se, että pääsee katsomaan tuttuakin ympristöä hieman eri perspektiivistä ja siltojen ali meno on myös todella hauskaa.

Kiikeli
Paras suppauskeli on aurinkoinen, tuuleton lämmin kesäpäivä. Aikaa kannattaa varata suppausreissuun riittävästi. Kiire tässä hommassa ei ole ja itsekin nauttii enemmän, kun tietää ettei tarvitse heti olla muualla.

Pikisaaren edusta

Suppausta voi harrastaa yksin tai porukassa. Olemme myös käyneet paremman puoliskon kanssa yhdessä suppaamassa samalla sup-laudalla. Toinen nautti maisemista istuen kyydissä ja toinen meloo.

Suppailijoita tulossa Mustasalmelta

Suppaukseen tarvittavat varusteet ovat luonnollisesti sup-lauta ja mela. Suosittelen myös kelluntaliivejä ja Dry Bagia, johon voi laittaa puhelimen, kameran ja lompakon. Dry Bagin itse hankin XXLstä, sieltä löytyi monen kokoista huokeaan hintaan. Myös juotavaa kannattaa ottaa mukaan matkaan. Vaatetus kelin ja oman mieltymyksen mukaan (jalat hieman kastuu hommassa). Myös märkäpuku on hyvä olla, jos vesi on kylmää ja seutu tuntematonta.

Kylmempiä kelejä odotellessa ajattelin myös hankkia melontasukat.

Yhdessä suppailua Mustasalmella
Suppailua auringonlaskussa
Lue lisää

Päiväreissu Hailuodossa jäätietä pitkin

Lauantaiaamuna 4.3.2017 heräsin suhteellisen aikaisin, koska auringon säteet pilkistelivät ikkunan takaa kertoen hyvän ulkoilupäivän tulevan.

Olin jo tovin haikaillut käydä Hailuodossa talvella jäätietä pitkin. Jäätien aukiolo riippuu hyvin paljon talvesta. Tänä talvena jäätie aukaistiin helmikuun alussa ja lauhojen säiden vuoksi se on ollut myös välillä kiinni, koska vettä tuli jäälle. Jään paksuuden tulee olla noin 40 senttimetriä, että tie voidaan avata kevyelle liikenteelle, jossa ajoneuvon suurin kokonaismassa on 3,5 tonnia. Tien aukiolon pituus riippuu sääolosuhteista. Yleensä maaliskuun lopussa jäätie suljetaan.

Jäätietä pitkin Hailuotoon pääsee nopeammin, vaikka nopeusrajoitus tiellä on 50 km/h, varsinkin kun ottaa huomioon lautalle odotusajan. Jäätien tilanteen voi tarkistaa Touhu-Palvelut-Oyn Facebook -sivuilta.

Jäätie
Tänä kauniina päivänä Hailuotoon olisi päässyt myös muilla kulkuneuvoillakin, kuten retkiluistimilla. Hailuodon ja Oulunsalon välille avattiin 4.3.2017 retkiluistelurata. Luistelurata on avoinna avajaisista lähtien niin kauan, kuin sääolosuhteet sen mahdollistavat ja käyttäjiä löytyy. Rata on ikään kuin kevyenliikenteenväylä jäätielle. Radalla voi luistelun lisäksi liikkua vaikkapa potkukelkalla tai kävellen. Urbaani eräjorma valitsi auton ja jäätien tällä kertaa.

Retkiluistelurata
Hailuoto on Perämeren suurin saari, sen pinta-ala on 203 neliökilometriä. Hailuoto sijaitsee Oulun edustalla 6 kilometrin päässä mantereesta. Saari on suosittu päiväretkikohde Oulun seudulla, jonne matkustaminen lautalla ja talvella jääteitse on jo itsessään elämys.

Viimeisestä käynnistäni on tovi aikaa ja nyt mennessä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt saaressa. Miljöö näytti hyvin samanlaiselta kuin ennen. Tämä tekeekin paikasta viehättävän.

Hailuodossa käydessä Marjaniemi on ns. "must" paikka käydä myös talvella. Marjaniemessä on muutama kahvila ja ravintola auki myös talvisin. Muuten se on aika uneliaan oloinen paikka.

Marjaniemi

Marjaniemestä palatessa piipahdimme Sumpussa, joka on pieni lomakylä. Alueelle on rakennettu uusia vuokrattavia lomamökkejä viime vuosien aikana. Lomakylä uinui vielä talviunta käydessämme, mutta uudehkot mökit olivat miellyttävän näköisiä ja merelle suunnatuilta terasseilla oleilisi ihan mielellään.

Lomakylän mökkejä
Yhden lomamökin terassi

Retkiluistelun avajaistapahtumassa tutustuin mielenkiintoiseen yritykseen nimeltä Hailuodon Panimo. Se valmistaa saksalaistyylisiä luomuoluita suomalaiseen makuun, ilman säilöntä- ja lisäaineita. Ensimmäiset maistiaiset tulevat toukokuun 2017 aikana. Jään mielenkiinnolla odottamaan toukokuuta asian tiimoilta. Heillä oli joukkorahoitus menossa, joten jos kiinnostaa päästä osakkaaksi Hailuodon Panimoon kannattaa toimia nyt.

Hailuodon panimon tuotteita esittelyssä
Hailuotoa voi suositella päiväretkikohteeksi (miksei pitemmäksikin aikaa) niin kesällä kuin talvella.
Lue lisää

Päiväkahvit Runtelinharjulla

Viimesyksynä kävimme etsimässä Runtelinharjua Virpiniemestä käsin ja emme silloin sitä löytäneet. Urbaani eräjorma oli silloin vakuuttunut, että sinne on helppo osata. Näin ei kuitenkaan ollut, opasteet olivat kehnonlaiset Virpiniemestä käsin. Mutta jälkikäteen tarkasteltuna, sinne menee merkitty reitti, jos vaan merkistön hoksaa heti alussa (punavalkoinen pallo puissa). Kylttejä laavulle emme silloin löytäneet.



Nyt kevätauringon paistaessa lähdimme uudella strategialla liikkeelle. Olimme nimittäin saaneet tietoomme, että sinne pääsee autollakin helposti. Ei tosin Virpiniemestä käsin, vaan Virpiväylältä käsin ja sieltä on opasteet laavulle.



Virpiväylältä käännytään Isonniementielle (risteyksessä kyltti "Isoniemen Leirikeskus"). Isonniementieltä kääntyy vasemmalle Mäntyniementie, jossa on 1. kyltti laavulle. Talvella tie on lanattu suksiladuksi, joten jätimme auton läheisyyteen ja läksimme jalan kylttejä seuraten kohti laavua.

Laavu sijaitsee todella kauniilla paikalla, ihan harjun päällä, josta on huikeat maisemat merelle. Runtelinharju on Perämeren rannikon korkein kohta Suomen puolella, joka on korkeudeltaan noin 30 metriä merenpinnan tasosta.


Laavulle talvisin parhaiten pääsee suksilla ja latua pitkin sinne on helpo osata. Kesällä alueella risteilee monia polkuja, joten silloin sinne osaaminen on hieman vaikempaa.



Laavulta löytyi puita ja jopa kirveskin oli tallessa käydessämme. Muita matkailijoita ei silloin laavulla näkynyt, joten saimme viettää rauhallisen hetken luonnossa auringon paisteesta nauttien.




Ajo-ohje: Virpiväylältä käännytään Isonniementielle (risteyksessä kyltti "Isoniemen Leirikeskus"). Isonniementieltä kääntyy vasemmalle Mäntyniementie, jossa on 1. kyltti laavulle. Siitä kylttejä seuraten kohti laavua.

Kartta
Lue lisää

Piispanletto kevättalvella

Letonniemi sijaitsee 6 km kaupungin keskustasta pohjoiseen ja alueelle pääsee Rajahaudan venesataman eteläpäästä, josta  luontopolku alkaa. Polku kulkee Letonniemen keskeltä aivan niemen kärkeen Piispanleton tauko- ja nuotiopaikalle. Piispanletossa voi käydä niin talvella kuin kesälläkin.

Polku on merkitty

Talvella Piispanlettoon pääse myös jäätä pitkin ja kevätauringon paistaessa sinne on mukava kävellä jäätä pitkin. Jäällä oleminen onkin yksi mielipuuhistani, ei tule tilanpuutetta, vaikka  muitakin kulkijoita on.

Piispanlettoon jäätä pitkin


Letonniemeä kiertää 2,7 kilometrin pituinen luontopolku. Alueelta löytyvät lintutorni sekä Piispanletossa sijaitseva katettu tauko- ja nuotiopaikka nuotiopuineen. Tällä kertaa reittini oli jäätä pitkin makkaran paistoon ja polkua pitkin takaisin.

Taukopaikka


Makkaran paistoa


Reitti
Lue lisää

Lakritsijuustokakkua

Talossa on paljon juustokakkujen ystäviä ja päätimme kokeilla tällä kertaa lakritsijuustokakkua. Mango-, mansikka- ja pätkisversiot on kokeiltu ja niistä tykätty. Idea kakusta saatiin Sarppaloven blogista. Alkuperäistä reseptiä on hieman muokattu.



Pohja:
200g Digestivekeksejä
75g voita

 Täyte:
1 prk Creme Bonjour lakritsituorejuustoa
1 prk Flora Vanilla
1 patukka lakritsaa
4 liivatelehteä

Kuorrute:
1 prk kuohukermaa
1 pussi Hopeatoffee karkkeja

Liivatteet kylmään veteen likoamaan.
Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ja painele irtopohjavuoan pohjalle.
Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon lakritsituorejuusto. Paloittele lakritsipatukat joukkoon. Ota liivatteet vedestä, puristele niistä vesi pois ja liota liivatteet 1dl:aan kuumaa vettä. Lisää liivate-vesiseos tuorejuuston sekaan ohuena nauhana samalla vatkaten. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään väh. 4h. Yleensä annamme jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Lämmitä kattilassa kuohukerma ja hopeatoffeet. Kuorrute on valmis, kun toffeet ovat sulaneet tasaisesti kermaan. Anna jäähtyä ja kaada juustokakun päälle.



Salmiakin ystävälle kakku maistui ja suurin osa kakusta tuhoutui samalta istumalta, kun viisihenkinen perhe istuutui pöydän ääreen kakkua maistelemaan. Tätä varmaan tehdään uudemmankin kerran. Seuraavaksi kuitenkin tehdään laku-suklaa-Baileys-juustokakku, kylläkin ihan aikuisille syötäväksi.

Lakukakun ainekset ostettiin lakritsatuorejuustoa lukuunotamatta Lidlistä. Tuorejuustouutuus löytyi Prismasta.
Lue lisää

Päivä Rokuan kansallispuistossa ja ilmainen yö Katinkullassa

Tämän kertainen reissun agenda lähti käyntiin siitä, kun parempi puolisko houkutteli kuuntelemaan Holiday Clubin viikko-osake esittelyä Oulun uudessa myyntitoimistossa, joka sijaitsee  Super Parkin tiloissa. Tavoitteena oli tietenkin saada luvattu ilmainen hotelliyö. Siihen kaupan päälle junnut pääsi ilmaiseksi käymään Superparkissa.

Olen kerran aikaisemmin tehnyt tämän ja silloin vannoin itselleni, ette toista kertaa lähde mukaan. Sen verran oli ikävä pakkomyyntikokemus viimekerralta. Homma meinasi lähtä lapasesta ja nokka pokalta vältyttiin juuri ja juuri.

Tämän kertainen kokemus oli kuitenkin positiivinen, myyjä oli varsin asiallinen tyyppi. Kauppaa hän ei ikävä kyllä saanut tehtyä ja tällä kertaa väsytystaktiikkani puri hyvin ja kaveri luovutti ennen kuin olin itse valmis lopettamaan. Edelleenkään minun kaaliin ei mene, miten jonkun hukkaviikon ostaminen hevonjeerasta kannattaisi. Pisteillä leikkiminen puolestaan kuulosti työläältä hommalta.

Holiday Club


Mutta itse pääasiaan, eli Urbaanin Eräjorman päiväreissuun Rokuan kansallispuistossa yhdistettynä yöpymiseen Katikullan kylpylähotellissa Vuokatissa.

Reiti olivat hyvin merkitty

Oli syyskuun alku ja lähtöaamuna aurinko paistoi komeasti. Päätimme tehdä lyhyen päiväreissun menomatkalla Rokuan kansallispuistoon, patikoida siellä aamupäivä ja siirtyä illaksi kylpylähotelliin. Urbaania eräjormaa ei telttamajoitus tahi asuntovaunussa makaaminen oikeen jaksa innostaa, vaikka luonnossa tykkäänkin samoilla. Ulkohuusit ja riulla istumiset jätän myös suosiolla väliin.

Pysähdyimme Rokuan Hoville. Valitsimme reitiksi Rokuansydän-nimisen reitin, joka on n. 8 km pitkä. Reitti oli mukavan vaihtelevassa maastossa ja kuitenkin helppokulkuista.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Rokualla, silloin tosin menntiin maastopyörillä polkuja pitkin. Kävellen Rokuan luonnon yksityiskohtia on helpompi ihailla, mutta maasto tarjoaa ihanteelliset olosuhteen pyöräilyyn.

Polkuja

Rokuan maasto viehätti minua suuresti. Osassa kasvoi jäkälää silmänkantamattomiin. Puolukoita ja sieniäkin olisi ollut tarjolla. Itse en ole sieniasiantuntija, joten jätin sienten poiminnan niille, jotka niitä tunnistaa. Itseasiassa tapasimme loppumatkasta vanhemman pariskunnan, joka oli kerännyt tatteja matkaansa ja aikoivat paistaa ne iltapalaksi vaunullaan. Se kieltämättä kuulosti kiehtovalta idealta.

Kärpässieni

Rokuansydän-reitin kohokohta oli Saarinen, josta löytyi niin mahtava maisema kuin kota, jossa oli hyvä paistaa makkarat. Saarisen taukopaikka olikin täynnä hyväntuulisia kanssamatkaajia. Tunnelma oli keveän iloinen.

Saarinen
Patikoinnin jälkeen oli aika siirtyä Vuokattiin Katikullan kylpylähotelliin. Matkan varrella piipahdimme vielä kahvilassa nimeltä Ihme. Se oli kyllä melkoinen ihme kerrassaan, kuin olisi palannut 20 vuotta ajassa taaksepäin. Kunnon vanhanajan huoltoasemakahvila, jossa tosin ei myyty bensaa. Munkkikahvit olivat todella hyvät ja vanha mummo otti hyväntuulisena vähät asiakkaat vastaan.

Kirjauduttuamme hotelliin, menimme suoriltaan uimaan ja saunomaan. Nälkä alkoi kurnimaan ja päätimme uinnin jälkeen suunnistaa O'Learykseen, joka on bostonilaistyyppinen sporttibaari. Siellä saa nauttia amerikkalaisista herkuista urheilun siivittämänä. Ravintolan parasta antia ovat mielestäni kanan siivet, joita oli jälleen kerran pakko ottaa. Siihen muutama kylmä olut, niin kylläpä olin valmis lepäileen.

O'Learyksen kanan siivet
Lue lisää

Rukalle Tankkaamaan

Työkavereiden innostamana päätin osallistua elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Tapahtuman nimi oli NUTS Karhunkierros. Matkana oli 31 kilometriä ylä- ja alamäkiä hienoissa Kuusamon maisemissa.



Ilmoittautuminen hoidettiin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme harjoitella riittävästi ennen suoritusta. Siinä se talvi vierähti ilman juoksuaskeltakaan, kunnes järjestäjältä kolahti mailiboxiin muistutus tapahtuman lähenemisestä.

Polkujuoksu eroaa maantiejuoksusta ja ratajuoksusta siinä, että juokseminen tapahtuu yleensä vaellus- ja retkeilyreiteillä, joissa voi olla paljon suurempia nousuja ja laskuja. Lähtöpisteenä toimi Oulangan kansallispuisytossa sijaitseva pienen karhunkierroksen alkupiste.

Ajattelin hoitaa harjoittelun samalla strategialla kuin edellisen Extreme Run -tapahtuman. Pari kevyttä lenkkiä ennen suoritusta, se riittää.

Kun juoksupäivä koitti olin käynyt peräti 4 kertaa lenkillä juoksemassa pieniä matkoja tasaisessa maastossa. En ainakaan ollut ylikunnossa. Varustuksia olin toki hankkinut, juomarepun ja paljon erilaisia geelejä, joita on helppo kantaa mukana. Ei muuta kuin Rukalle tankkaamaan ja juoksemaan.

Rukalle päästyämme haimme juoksunumerot, teimme viimeiset tankkaukset ja vaihdoimme juoksuvaatteet päälle. Numeron saadessani rintaan kilpailuviettini heräsi heti. Olin valmis koitokseen.

Ensimmäiset 10 kilometriä meni todella mukavasti juosten ja nauttien pienen karhunkierroksen maisemista. Ensimmäinen juomapaikka sijaitsi aikalailla sen jälkeen. Vielä ei tuntunut missään.

Seuraava 10 kilometriä meni suhteellisen helppoa nousua pitkin, välillä alas tullen. Maasto oli vielä helppoa, mutta pientä väsymystä alkoi kuitenkin jo tuntumaan.

Elämäni tuskaisimmat kilometrit

Viimeiselle juomapaikalle saavuttuani olin jo aika väsynyt, takana oli n. 25 kilometriä. Juomareppu oli jo tyhjä. Täytin juomarepun ja söin suolaista paikalla. Väsymys näkyi kanssakisaajissakin jo. Muutama odotti kyytiä päästäkseen autokyydillä maalialueelle. Motivoin itseänäni ajattelen, että enään muutama nousu ja Ruka näkyy sit. Vuorossa oli viimeinen puristus, maaliin oli matkaa n. 6 kilometriä.



Ne olivat elämäni tuskaisimmat kilometrit. Jyrkkää nousia ja jyrkkää laskua, ei tasamaata lainkaan. Jalat olivat aivan hyytelöä. Kun näin Rukan, ajattelin, että pari nousua vielä. Mutta nousut eivät vaan ottaneet loppuakseeen, kunnes pääsin Rukan takarinteille. Tiesin viimeisen nousun koittaneen. Ja se meni hitaasti, tuntui ettei jalka enään nouse kunnolla. Kengän kärki osui maahan laahustaessani viimeistä nousua. Kuntoni oli loppunut jo aikaa sitten, nyt vedettiin sinnillä maalia kohti kylmä kaljatuoppi silmissä.



Vihdoin alkoi alamäki ja maali alkoi jo näkymään. Jostain kummasta sain lisävirtaa ja pistin taas juoksuksi, äkkiä maaliin.

Ilta meni kinkatessa muutaman oluen merkeissä. Elimistolle rasitus oli ollut sen verran rankka, että menetin ruokahalun kahdeksi viikoksi. Laihduin myös pari kiloa sen aikana.

Muutamia tasamaatiejuoksuja tehneenä ja puolimaratonin juosseena tämä oli jotain ihan muuta. Raskasta, mutta todella mukavaa. Tähän jää koukkuun.
Lue lisää
Tilaa: Blogitekstit (Atom)